Makasin eilen koko päivän sohvalla toipumassa huonosta elämästä. Olisi pitänyt kirjoittaa (sitäkin voi tehdä sohvalla maaten), mutta jotenkin ajauduin katsomaan koko Extras-tv-sarjan uudelleen, ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan.

Extrasiin voi helposti samaistua. Andy Millmanin jatkuva mokailu ja myötähäpeää herättävä narsismi ovat tietenkin yksi asia, mutta aivan erityisesti minua koskettaa Maggie Jacobsin hitaat hoksottimet.

Joskus aiemmin olen ollut aina oikeassa ja tiennyt kaikesta kaiken. En ole halunnut olla hihittelevä tyttö, vaan vakavasti otettava ihminen jolla on tietoa asioista. Ei siinä mitään, mutta tuollainen uskottavuuden tavoittelu menee usein naurettavaksi: ei pysty myöntämään edes itselleen ettei yksinkertaisesti osaa eikä tiedä. Mitä pelottavaa siinä on? Ajoittainen vajaus voi olla rasittavaa, mutta ei tee kenestäkään vähemmän rakastettavaa. Katsokaa vaikka Maggieta.