Aloitin tänne kirjoittamisen muistaakseni dokkariahdistuksella. Voin ylpeänä kertoa, että se pieni valitus ei ole mitään verrattuna nykyiseen maksimaaliseen hajoamiseen! Jotain tuolla pääkopassa kytee, mutta se ei perkele soikoon suostu purkautumaan ymmärrettäväksi käsikirjoitukseksi. Siihen päälle vielä budjetinteko ja kalusto ja hiillostus niin johan tekee mieli takaisin joululomalle...

Ikävä tosiasia on, että homma ei etene mihinkään jos en nyt heti lopeta tätä rimpuilua. Se täytyy vaan tehdä, kutsua ajatukset pois kesäfiktion, kasvutarinoiden ja kaikenmaailman novellikokoelmien parista, ja ennen kaikkea täytyy lakata vihaamasta omaa ideaansa (ukkosen jylinää, salamoita). Täytyy tehdä.

Täten toteankin, että yönä saatan sen paskan ymmärrettävämpään muotoon vaikka henki menisi ja liesituuletin lakkaisi toimimasta. You'll see!