Oon tänään herännyt hirveään allergiakohtaukseen, rikkonut kaksi lautasta ja itkenyt puhelimessa, eikä kello oo vielä paljon mitään. Aina ei oo helppoa, mutta olo on silti jotenkin oudon helpottunut. Tiedän kokemuksesta että kaikki paska tulee aina kerralla ja sitten on taas hiljaisempaa, jopa tylsää, ja sitten ikävöi sitä aikaa jolloin tapahtui edes jotain.

Oon jo monta tuntia mujunut ajatusta lähteä ulos kävelemään, mutta keitin äsken lisää kahvia ja jämähdin tähän kuuntelemaan Lilyä. Siivotakin pitäisi (!!!), mutta jotenkin kyllästyin kun imuroin lautasenpaloja tossa aikaisemmin...

Puhuttiin itse asiassa just Ainon kanssa Lilystä, siitä miten se sopii ihan kaikkeen. Lily soi sunnuntaiaamuisin, lauantai-iltaisin, kun on surullinen, kun on iloinen, kun tykkää pojista, kun vihaa poikia, etkoilla ja jatkoilla, tanssiessa, makoillessa, kesällä, talvella. Lily on moderni, mutta kunnioittaa silti esikuviaan. Ja se on niin ihanan näköinen että munkin oli pakko värjätä hiukset tummiksi :) Go Lily!