Anderson, Wes. Olen rakastunut Wes Andersonin sadunomaisiin, ajattomilta näyttäviin elokuviin, sekä niiden ihanan ristiriitaisiin hahmoihin joihin on helppo samaistua. Ikilempparini on ehdottomasti Royal Tenenbaums.

Blues. Sisälläni asuu vanha stetsonipäinen ukko. Erityisesti Leadbelly, Mississippi John Hurt ja Blind Willie McTell miellyttävät, mutta blues tarkoittaa minulle myös konstailematonta, yksinkertaista ja rämisevää asennetta, jota taidan alitajuisesti hakea kaikessa mitä teen.

Campbell, Isobel. Edelliseen kirjaimeen viitaten: oma laulutyylini on erittäin kaukana raspikurkkuisista bluestulkitsijoista. Isobel Campbellia kuultuani uskalsin viimein antaa ääneni tulla ulos niin kuin se tulee. Miksi laulaa kovaa jos ei yksinkertaisesti osaa?

Dylan, Bob. Välttelin Bobia pitkään, mutta eräänä iltana vuonna 2007 olin surullinen ja ahdistunut. Laitoin erään pojan minulle jättämän Bob-kokoelman soimaan, ihan vain saadakseni jotain uutta ajateltavaa. Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta kolmannen biisin kohdalla huomasin murheiden ykskaks sulavan pois. Siitä lähtien minä ja Bob olemme olleet erottamattomat. En ole vieläkään kuunnellut koko tuotantoa läpi, mutta lempilevyjäni ovat The Freewheelin' Bob Dylan, Blonde on Blonde sekä Nashville Skyline.

Epäjärjestys. Lika häiritsee minua, sotku ei niinkään. Liika harmonia ja järjestys lähinnä ahdistaa.

Folk. Laulan mieluiten kaihoisia folk-lauluja, joihin ääneni tuntuu sopivan parhaiten. Folkbiiseissä on usein myös parhaat tarinat.

Grrrl. Riot grrrl-juttu oli erityisen tärkeä joskus 18-vuotiaana, mutta tietynlainen asenne siitä on jäänyt. Kathleen Hannan tekemisiä tulee edelleen seurattua.

Hicks, Bill. Maailman paras stand up-koomikko. Löysin joskus pari vuotta sitten ja olin mennyttä naista.

Introvertti. Suuri joukko tuntemattomia ihmisiä saa minut sulkeutumaan, vaikka itse en sitä välttämättä edes huomaa. Nuorempana en koskaan sanonut mitään turhaa (oikeasti), mutta nykyään osaan jo täyttää hiljaisuutta pienimuotoisella höpinällä. Tutussa seurassa olen kaikkea muuta kuin hiljainen, ja usein vähän tuntemattomammat ihmiset yllättyvät kun näkevät minut kavereideni seurassa. Taidan olla vähän hitaasti lämpiävä. En tiedä miten siitä voisi opetella eroon.

Jarmusch, Jim. Coffee and Cigarettes (ja muutama muukin).

Kissa. Poikaystäväni mielestä muistutan kissaa, en siis mitään beibekissaa, vaan laiskaa kotikissaa joka haluaa lähinnä syödä, leikkiä ja nukkua.

Laura. Nimeni. Oikeasti haluaisin olla Kathleen, mutta olisi ehkä hieman naurettavaa vaihtaa itselleen sellainen nimi, varsinkin kun sukunimeni on suomalainen.

Mymmeli. Suurin tyylivaikuttajani, vaikka aika ajoin harhaudunkin mukavuudenhaluisille sivupoluille. Juuri nyt en saa tehtyä mymmelinutturaa, koska menin leikkaamaan hiukseni. Mikä tragedia.

Nauru, nauraminen. Rakastan hyviä komediasarjoja. Parhaita ovat The Office, Extras, Fawlty Towers, Absolutely Fabulous, Men Behaving Badly, Seinfeld ja Studio Julmahuvi (unohdin varmasti jonkun).

Oranssi. Värjään tasaisin väliajoin hiukseni takaisin oranssinpunaisiksi. Ehkä tämä liittyy jotenkin Mymmeliin?

Prison Trilogy (Billy Rose). Joan Baezin biisi johon en kyllästy varmaan ikinä. Soitankin sen ihan kohtuullisesti.

Quadrophenia. Eräs poika (ei sama joka jätti Bob Dylanin levyn) hehkutti tätä joskus kauan sitten, ja kun lopulta katsoin elokuvan ymmärsin miksi. Jos saa mainita vain yhden lempielokuvan, mainitsen Quadrophenian.

Rukous. Minua ei ole kastettu enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta opin jo lapsena järjestelemään ajatuksiani rukoilemalla. Ehkä uskon Jumalaankin. Ainakaan kristilliset traditiot eivät häiritse minua mitenkään.

Sopu. En jaksaisi kinata mielipide-eroista. Olen välillä suorastaan häiritsevän sovittelevainen, varsinkin tuntemattomassa seurassa.

Tom Waits. Kun äitini odotti minua, isäni oli laittanut korvalappustereoiden kuulokkeet äidin vatsan päälle ja soittanut minulle Tom Waitsia. Ei liene ihme että pidän kaikesta mitä Tom tekee.

Ulkopuolisuus. En pyri siihen tietoisesti ja koen sen jopa naurettavaksi, mutta usein löydän itseni ulkopuolisen asemasta, tarkkailemasta tilanteita.

Vashti Bunyan. Nappasin blogini otsikon Vashtin biisistä. Erikoinen laulaja, jonka musiikki liittyy aikaan jolloin asuin Dublinissa ja bussimatkatkin olivat jännittäviä.

Welsh, Irvine. Loistavia, karkeita hahmoja sekä hauskoja tarinoita, traagisiakin. Parhaita ovat tietysti Leithiin sijoittuvat tarinat, mielellään skottimurteella luettuna. Lempikirjani on Liima.

Xavier. Teininä Gregg Arakin Doom Generation oli jotain kovinkin mullistavaa, ja Jonathon Scaechin esittämä Xavier Red se äijien äijä. Enää en ole asiasta niinkään varma.

Yö. Rakastan valvoa öisin, kun kaikkialla on hiljaista ja saa olla ihan yksin.

Älämölö. Tarvitsen päivittäin rauhaa ja hiljaisuutta, enkä muutenkaan ole kovin hyvä pitämään meteliä.

Ötökät. Samaan aikaan kiehtovia ja ällöttäviä.