Tuntuu etten osaa enää laittaa ruokaa. En keksi mitään järkevää syötävää enkä jaksa vaivautua tekemään mitään kunnollista. Vedin just kylmää perunamuusia ja sen jälkeen lusahtanutta täytekakkua, ja sitä edeltänyt ateria oli aamupala joskus iltapäivällä (siinä välissä söin myös vähän karkkia).

Haluaisin takaisin siihen aikaan jolloin oikeesti harkitsin mitä söin. Silloin ei verensokeri heilahdellut ja siedin pientä nälkää vähän paremmin. Toista on nyt: syön kaksi kertaa päivässä ja molemmilla kerroilla vaan jotain turhaa, ja vielä yleensä sellaisessa tilassa että on pakko syödä tai muuten näkee keltaisia pisteitä. Ei hyvä. Pelkään että paino nousee kohta, joten nyt jos koskaan on korkea aika havahtua.

Tässä siis muistettavaa itselle:

- Pärjään hyvin pienillä annoksilla kunhan vaan katson että ne sisältää jotain järkevää. En oo kaivostyöläinen vaan narukäsi kirjoittajapölö, joten en kuluta suuria määriä energiaa. Mun ei siis tarvitse syödä kovin paljon.

- Ruokaa voi oikeasti maistella kaikessa rauhassa eikä vaan tupata kitaansa tietokoneen ääressä. Lupaan opetella syömään taas pöydässä.

- Olin pari vuotta sitten kymmenen kiloa painavampi kuin nyt, eikä se ollut yhtään kivaa. Silloin söin em. kaivostyöläisen tavoin enkä yhtään tykännyt itsestäni, vaatteet kiristi ja inhosin vartaloani. En enää ikinä halua takaisin siihen.

- Kun söin järkevästi oli kevyt olo ja pidin itsestäni. Oli kiva pukeutua kun oli kiva vartalo jota pukea :D Vaikka mietin mitä söin, niin syömisestä oli paljon vähemmän vaivaa kuin nyt: tarvittiin vaan keskittymiskykyä ja järkeä.

- Ja vielä: laihdun tosi helposti enkä liho kovin helposti. Aika paljon siis saa kiskoa ennen kuin tilanne kääntyy em. kymmeneksi kiloksi liikaa. Toisaalta tarvitaan hyvin vähän vaivannäköä että voin taas tuntea itseni kevyeksi ja muutenkin ketteräksi :D Pitää vaan vähän jaksaa katsoa. Se katsominen saa luvan alkaa NYT.