Vein hänelle kakkua koska oli hänen nimipäivänsä.
Sinä vuonna olin tasapainottomampi kuin koskaan. Minulla ei ollut mitään.
Olin näkevinäni merkkejä kaikkialla
saattoi olla että hänen kravatissaan oli kukkia kuten minun rintanapissani
tai että luimme samaan aikaan Jarkko Lainetta (joka oli vielä keskuudessamme)
tai että meidän nimipäivämme olivat lähellä toisiaan.
Hän kiitti ja heitti kakun roskikseen.
Hän ei ollut koskaan pitänyt kakusta.
Hän ei ollut koskaan viettänyt nimipäiviä
eikä ollut ajatellut aloittaakaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.