Asiat ovat jälleen kerran luisuneet iloisesti päin prinkkalaa (missä se sitten ikinä onkaan), ja olen hoitanut hommia vielä enemmän retuperälle kiskomalla produktiivisia neljäntoista tunnin unia (oikeasti, mistä tätä unenlahjaa riittää). Kyse on kuitenkin vain suurista asioista. Tänä viikonloppuna olen saavuttanut monta pientä etappia, jotka ilman tätä muistikirjaa jäisivät aivan liian vähälle huomiolle.

1. Sain luettua Pussikaljaromaanin. Viimeiset sivut tekivät tiukkaa (piti välillä käydä kaupassa), mutta pidin valtavasti lopun Pasilaa kohti loikkivasta rusakosta. Kohta aloittelen Pölkkyä.

2. Olen kirjoittanut monenmoista pientä fiktionpätkää, joka ei vielä näytä miltään mutta josta voi joskus kasvaa jotakin stressaamisen arvoista.

3. Pääsin enemmän sisälle senegalilaiseen musiikkiin, vaikka vieläkään se ei auennut ihan kokonaan. Yhtä kaikki komeaa kun mies hakkaa rumpua niin että kapulasta lentelee lastuja yleisöön.

4. Olin koko viikonlopun (plus sitä edeltäneen viikonlopun) selvinpäin. Etappi se ei ehkä ole, mutta jonkinmoinen saavutus kumminkin. Ei viitsi koko ajan riehua.

Siinä sitä olikin. A road of a thousand miles starts with a single step, vai miten sitä sanotaan.